Kävijävaluutan arvo hukassa?

Kansallinen mediatutkimus (KTM) on taas julkaistu. Siinähän selvitetään mm. lehden lukijamäärät ja niissä tapahtuneet muutokset. Tulokset ovat aina lehdistölle kuumaa kamaa. Usein lehtien lukijämääriä arvoitaessa pohditaan myös netin käyttäjämääriä eli esim. paljonko mahtaa olla HS.fi tai iltalehti.fi -palveluilla porukkaa jollain aikavälillä. Näin esim. Marmai.fi tänään. 

Usein verkkopalvelun suosion mittarina on "eri kävijää viikossa". Näin ollen siis esimerksi "Iltalehdellä on 2,97 miljoonaa ... eri kävijää viikossa" (www.marmai.fi). KTM:n määritelmän mukaan "lehden lukijamäärä eli lukijaestimaatti kertoo, kuinka monta tuhatta lukijaa kunkin painetun lehden keskimääräisellä numerolla on". Epäselvempää on, miten "eri kävijät" lasketaan.

Damina siis kysyn, että käykö Iltalehden nettipalvelussa liki 3 miltsiä suomalaista joka viikko siten, että yksikään ei käy yhtä kertaa useammin useammallakaan päätelaitteella. Tähänhän "eri kävijää" viittaa vähän samaan tapaan, jos Corona-baarissa kävisi 1000 eri tyyppiä paukuilla viikossa.

Netissä yksi kävijä saattaa kuitenkin olla monta, mutta laskutapa on ilmeisen sumea. Olenko esimerkiksi minä yksi vai monta, jos käyn 4 päivänä viikossa 4 päätelaitteella per päivä? Ja jos olen monta, niin kuinka monta? Jos edustan yksin esim. neljää eri kävijää, eikö nettipalvelulla voi silloin ollakin ainoastaan about 750 k aitoa eri kävijää per viikko. Ja jos viikko jaetaan päiväarvioon, on päivittäisiä eri kävijöitä ainoastaan n. 107 k., mikä on vähän vähemmän kuin Etelä-Suomen Sanomien lukijämäärä. 

Lukijamäärä on KTM:n teksteissä lukijavaluuttaa. Nettipalveluilla samaa massia edustaa kävijämäärät. Välillä on hyvä pohtia, mikä on "eri kävijän" todellinen arvo?

Do CEOs Make the Best Board Members?

Do CEOs Make the Best Board Members?

Maineen uusi aalto ulkona!

Maine kasvaa avoimuudesta
Sosiaalisen median nousu haastaa yritykset arvioimaan suhteensa julkisuuteen. Maineestaan huolestuneet yritysjohtajat eivät voi väistää kasvavia avoimuusvaatimuksia odottamalla sosiaalisen median kuolemaa. Vaikka mainetta ei voi kontrolloida, sen johtamista ei pidä pelätä.

”Sosiaalinen media ei ole sitä mitä monet haluaisivat sen olevan. Totuus on, että tuhansistakaan faneista ei ole iloa yritykselle, jos loppupeleissä tuote tai palvelu ei saa nostetta – myynnistä puhumattakaan. Silti olisi virhe yritykseltä jättää sosiaalinen media huomiotta. Maineen näkökulmasta sosiaalinen media on osa menestyvän yrityksen olemassaolon oikeutusta ja luottamuksen rakentumista”, sanoo verkkoviestinnän professori Pekka Aula Helsingin yliopistosta.

Aulan ja Viestintätoimisto Pohjoisrannan hallituksen puheenjohtaja Jouni Heinosen tuore kirja Maineen uusi aalto päivittää maineajattelua sosiaalisen median aikakauteen.

”Ensimmäisen Maine-kirjamme julkaisusta on 10 vuotta. Sen jälkeen tapahtuneet yritysskandaalit, finanssikriisi ja sosiaalisen median nousu ovat osoittaneet maineen merkityksen liiketoiminnalle. Kasvavat läpinäkyvyys- ja avoimuusvaatimukset ovat todistaneet, että kannattava liiketoiminta ei ole mahdollista ilman luottamusta. Sitä rakennetaan keskustelun kautta muun muassa sosiaalisessa mediassa”, korostaa Heinonen.

Yksikään organisaatio ei voi menestyä ilman sidosryhmien luottamusta – ja hyvä maine on merkki luottamuksesta.

Yrityksen maine on hallitusasia

Kirjan kirjoittajien mukaan hyvän maineen peruspilareita ovat kestävä liiketoiminta, hyvä julkinen elämä, kirkas yrityksen tarkoitus ja yrityskulttuurin laajeneminen yrityksen ulkopuolelle. Hyvä maine tuo rahaa, sillä se ohjaa päätöksentekoa, kun asiakkaat ja muut sidosryhmät harkitsevat valintojaan.

”Kaikki yritysjohtajat tunnustavat maineen merkityksen, mutta silti vain harvat todella johtavat yrityksensä mainetta. Kun johto tuhoaa ison osan yrityksenmarkkina-arvosta esimerkiksi huonolla kriisiviestinnällä tai julkisuuteen nousseiden kiistakysymysten vähättelemisellä, hallitus ei voi katsoa vain sivusta. Osakkeenomistajien pitäisi vaatia yrityksen hallitukselta vastuuta ja toimenpiteitä myös silloin, kun yrityksen profiili on niin huono, ettei osakkeella käydä juurikaan kauppaa. Mainetta voi ja tulee johtaa”, Heinonen sanoo.

Kirjoittajat:
Kirjoittajat ovat Suomen johtavia maineen asiantuntijoita. VTT Pekka Aula toimii
verkkoviestinnän professorina Helsingin yliopistossa ja VTM Jouni Heinonen on
maineenhallinnan konsultti ja Viestintätoimisto Pohjoisranta Oy:n
perustajaosakas ja hallituksen puheenjohtaja.

Lisätietoja:
Pekka Aula, puh. 040 703 0952, e-mail: pekka.aula (at) helsinki.fi
Jouni Heinonen, puh. 040 500 0548, e-mail: jouni.heinonen (at) pohjoisranta.fi
Kustannustoimittaja Liisa Poikolainen, puh. 040 342 4767, e-mail:
liisa.poikolainen (at) talentum.fi

Arvostelukappaleet:
kirjat (at) talentum.fi

Pekka Aula, Jouni Heinonen
MAINEEN UUSI AALTO
ISBN 978-952-14-1548-7
978-952-14-1685-9 (sähkökirja)
Sid., 207 sivua, 67 €, Talentum
Mediayhtiö Talentum tarjoaa ammattilaisille lehtiä, ammattikirjoja, seminaareja
ja online-palveluita. Talentumin tuottamat mediasisällöt perustuvat vahvaan
osaamiseen ja journalistiseen ammattitaitoon.

Tulevaisuuden työ ja unelmatyöpaikan ainekset

Paljon puhetta tulevasta työstä (huom! pitkä "uncut-versio").

Sosiaalinen media ja eduskuntavaalit 2011

Check out this SlideShare Presentation:

Sosiaalinen media ja eduskuntavaalit 2011

View more presentations from pekka_aula.

TULOSSA: M2 - Maineen uusi aalto

Kannen takakansi kertoo, kuinka "kirja uudistaa maine-käsitteen sosiaalisen median aikakauteen. Hyvä maine on lupa tehdä bisnestä, olemassaolon oikeutus ja merkki luottamuksesta. Hyvä maine ei synny itsestään tai sivutuotteena, vaan sitä on määrätietoisesti rakennettava ja johdettava.

Maineen rakentamisessa lähtökohtia ovat kestävä liiketoiminta, yrityksen julkinen elämä, yrityksen tarkoitus ja kulttuurin laajeneminen yrityksen ulkopuolelle. Mainetta on johdettava tahdolla, tiedolla ja taidolla, ja sen rakentamisen käytännön ratkaisujen on pohjauduttava tutkimukseen ja analyyseihin, tunteita pois sulkematta."

Meshworked reputation: Publicists’ views on the reputational impacts of online communication

Now available: My new article on reputation (Public Relations Review, doi:10.1016/j.pubrev.2010.09.008)

Here's the abstract:

This paper discusses the conceptual and empirical connections between an organization's reputation management and online communication. The paper develops a theory driven model of the structural dimensions of reputation and analyzes organizational communication professionals’ views on the potential that online communication has for reputation management. The survey data showed that online communication was perceived to have positive impacts on the structure and advantages of reputation, and that these two aspects would seem to be strongly dependent on each other. Thus, online communication can be used to influence the assessments made by stakeholders about an organization's products and services, corporate responsibility, success, its ability to change and develop, and its public image. In addition, online communication can generate reputational advantages by strengthening stakeholder relationships and building social capital for the organization.

Reputation Flashback No. 2: The Rage Within – Ready for Proactive Reputation Management

Company collapses, lying CEO’s, accountant scandals, bad public relations, information leaks, dissemination of misinformation and so on. The public is outraged, and organizations are on the defensive. Modern organizations are in continual confrontations with the various publics. Organizational crises always come as a surprise. Usually, they are only dealt with once they have become inflamed. This is not good enough. Problems should be dealt with before they become crises. For this, we have proactive reputation management.

In the throes of proactive reputation management are the issues that affect an organization without yet being a crisis, but the ones that also have the potential to become a crisis. A particularly virulent issue is outrage directed against an organization. By their nature, organizations are subject to public inspection and dissection. The public is continually interpreting whether an organization is doing the right thing and whether it is doing things right. Public outrage increases when the actions of an organization do not meet with their expectations.

24/7 dialogue

In its most basic form, proactive reputation management entails finding out what is happening and deciding what is important and what is not. It means knowing the public mood and taking care of public relations. Proactive reputation management can be used to build bridges between an organization and the public in order to create continuous, long-term and ethically strong interaction. The supporting structure for this kind of interactive bridge consists of operational actions and active communications systems.

Proactive reputation management is ongoing, 24/7 scanning of operational environment and it should be based on continual dialogue and uninterrupted interaction with the various publics. Still many organizations think that emergency instructions that are printed and filed in a folder are enough to ensure security. It is indeed good to have these at your disposal, but it is dangerous to become too complacent. Inflexible instruction manuals are nothing but an archive of empty words when it comes to crisis situations demanding speedy reactions.

Put out the spark

Successful proactive reputation management is built on three cornerstones: awareness, awareness and awareness. An organization that dozes off is doomed. Awareness means systematically collecting information about changes in the economy, technology, society and culture, as well as changes in public reactions and opinions. There are no ready made charts for sounding out these changes. What is essential, instead, is translating this information into knowledge, and refining this knowledge into wisdom. Increasing information is easy; distilling it is much harder.

Organizations must have a good nose for sniffing out new trends and determining which way the world is moving in. The future is always uncertain, but you still have to prepare for it. The most valuable asset is the ability to listen. While the public may appear on the surface to be calm, there is a rage within. Even the smallest changes affecting the environment can become tomorrow’s problem number one. Without outrage there are no crises. The most important task of proactive reputation management is to put out the spark before it erupts into flames.

New DiRe-posting

Please visit our reputation project's blog.

Reputation Flashback No. 1: Hyvä tyyppi

Ismit tulevat, ismit menevät. Eilen vannottiin tuloksen nimiin, tänään kumarretaan vastuulle. Valveutuneiden kansalaisten vaateet yritysten vastuullisesta toiminnasta ovat saaneet monet yritykset julistamaan itsensä yhteiskuntavastuun mesenaateiksi.

Vastuullinen yritys ei voi olla petollinen huijari, vaan ”good corporate citizen”, hieno ihminen. Yhteiskuntavastuun yritysfilosofia tiivistyy ajatukseen, että bisneksessä ovat merkityksellisiä muutkin asiat kuin kovat talouden arvot. Hyvä ratkaisee. Yritysten on toimittava eettisesti kestävällä tavalla ja huolehdittava paitsi luonnosta myös työntekijöistä, lähiympäristöstä, laajemmista yhteiskunnallisista asioista. Yritysten täytyy ottaa vähemmän ja antaa enemmän. Yhteiskuntavastuu on vanha juttu. Nyt se on tullut uudestaan. Vastuullisen ideologian renessanssille ei ole olemassa yhtä syytä. Ilmiötä voidaan pohtia ainakin kolmesta näkökulmasta.

DiRe goes Rio

DiRe-project presented in Reputation Institute conference at Rio.

Online reputation management mistakes

Very nice points from Econcultancy about online reputation management.

Reputation goes Lab

One part of our Digital Reputation project is to conduct laboratory experiments in the study of reputation. What? Read more: www.reputationproject.wordpress.com.

Customer service at the heart of reputation

Digital Reputation

Interested in reputation, reputation risks, and reputation related emotions? Check our new research project: www.reputationproject.wordpress.com

Hiljaisuutta tuulikaapissa

Miksi ei asiakas puhu, kun on sen hetki. Kävimme hiljan syömässä Salutorgetissa Helsingin keskustassa. Miljöö on näyttävä, ruoka arvokasta, muttei arvonsa väärti. Oudointa oli viinitarjoilu: Laskussa hinta oli suurempi kuin listalla. Paperilla oli 12 cl:n hinta, pöytään tuotiin 16 cl, jonka mukaan laskutettiin. Hinta siis pyydettiin tuotteesta, jota emme olleet tilanneet. Kysyttäessä erosta, tarjoilijalle riitti asian toteaminen. Äimistyin, nikottelin, ei rahasta vaan periaatteesta, ja jätin asian siihen.

Kaksi asiaa jäi vaivaamaan: 1) onko tämä talon ja koko ketjun tapa; napataan euro sieltä ja toinen täältä, ja 2) miksi helkkarissa en sanonut mitään. Minuun iski tuulikaappi-syndrooma. Hyvät arvot vaativasta asiakkaasta ja omista oikeuksista jäivät vaiteliaisuuden vangiksi, vaikka yritin paluutakin jo lähdön jälkeen. Lupasin kirjoittaa ketjulle, mutta sekin jäi tekemättä.

Hyvä maine on paitsi laadukkaita tekoja, niin hyviä kertomuksia näistä teoista. Hiljaisuus ylläpitää sen, mitä jo on. Ja miten kukaan voi korjata virheitään, jos kukaan ei sano niistä mitään. Maine voi kasvaa ansiotta ja odotukset jäävät täyttymättä. Ei hyvä kenellekään.

Is online reputation management truly important?

There has been a lot of debate, whether the WWW, social media etc. play any role in corporations' reputation game. Well, here's some up-to-date stuff related to that from Reputation Rx site:

• Apple stock falling as much as 5% after a CNN-sponsored citizen-journalism site, ireport.com, published a false item from a user reporting that CEO Steve Jobs has been rushed to a hospital.
• Apple stock experiencing a $4.50-per-share drop and a $4 billion loss in market capitalization in just 6 minutes when the popular blog Engadget published a leaked, but fake, internal email from Apple Inc. that claimed the release of the iPhone and the company's Leopard server project would be delayed.
• United Airlines parent, UAL, losing more than $1 billion in market capitalization when traders treated an outdated bankruptcy announcement as a new development.

About our book: Some nice blurbs

Pekka Aula and Saku Mantere’s book Strategic Reputation Management integrates research, theory, ethics, detailed cases, practical guidelines and innovative thinking. The authors show how communication, relationships, and a rich conceptualization of corporate life are all central to developing and sustaining the Company of Good. This book should be required reading for any student, teacher, consultant, executive, employee, stock analyst, or citizen interested in the complex issues implications of strategic reputation management.
Ronald E. Rice, University of California Santa Barbara

The book goes beyond easy appeals to do good. It recognizes real dilemmas between the good of shareholders and the good of other stakeholders. Its tough style will challenge and engage readers, at the same time as offering them practical strategies for doing their best in what is, ultimately, a hard world.
Richard Whittington, Said Business School

[Strategic Reputation Management] moves the concept of reputation management away from the simplistic notions of communication professionals who use the term and beyond the limited view of reputation, communication, and public relations common in the strategy literature. It convincingly argues that public relations (communication management) plays a central role in strategic management when it builds relationships with stakeholders, represents their interests to produce a Good Company, and ultimately creates value for the organization through the value of a good reputation.
James E. Grunig, Professor Emeritus, University of Maryland

Does CSR pay?

Here's the second entry from Orgtheory.net.

---
Today, I’d like to return to my previous topic of reputation management and critically examine a dogmatic belief that underlies many academic and popular texts about corporate ethics. It goes something like this:

“It makes economic sense to pursue ethical goals because consumers reward ethical behavior over the long term.”

It would be comforting to believe this. However, I have found little evidence that this would be the case in any generic sense. I do believe that

1. Expressly non-ethical behavior can pose a severe reputation risk.

What I find problematic is the argument that it always pays to be perceived as more ethical or virtuous than your rivals. Would it not make sense to stay close to the ground, avoid misbehaving but not be the model student either? I do believe, however, that

2. There are contexts in which ethical leadership over competititors.

Some companies invest enormous sums of money in good deeds, as well as in good presentations to promote the public image of being a responsible company. Many pharmaceuticals companies, for instance, have invested large sums in various kinds of virtuous projects. A well-known example is provided by Merck & Company, which has played a major role in treating so-called “river blindness” caused by parasites in sub-Saharan Africa. River blindness is a painful ailment that often leads to permanent loss of vision. Merck & Company has distributed free of charge over 250 million treatments, each of which costs more than one euro (BBC News article “River blindness drug revives village life” 15 September 2002, here). The treatment was discovered by Dr. William Campbell, a veterinary researcher at Merck & Company who was studying parasite-inflicted illnesses in animals. The company developed the treatment in cooperation with the World Health Organization. Sub-Saharan Africa was and still is a poor region. After failing to receive funding from the US government and several other bodies, Merck & Company decided to donate the treatment to everyone in need of it for as long as the disease prevailed. The company has maintained its commitment for over 20 years. (www.merck.com) Swiss pharmaceuticals giant Novartis has been similarly active, donating enormous amounts of medications to developing nations and the poor in 2004. The company invested a total of EUR 440 million in socially responsible projects around the world. These projects had an effect on over 4 million people. Even small deeds count. Novartis Finland sponsors an annual “Community Partnership Day” with the Finnish Federation of the Visually Impaired. The Novartis Finland website describes the project as follows (www.novartis.fi):

“The basic ideology of Community Partnership Day is that company employees donate one-day’s labor for a community project of their choosing. Community Partnership Day is organized by Novartis worldwide and is part of the company’s Corporate Citizenship. Last year over 10,000 Novartis employees in 45 countries participated in Community Partnership Day.”

These examples are inspiring, no doubt. The reason for them being inspiring, however, is that they are exceptions...

Read the whole entry and the discussion here.

Can you outsource reputation management

Last November, I was invited to guest blog at Orgtheory.net. The community literally sizzled with action and I got to engage in a number of fascinating discussions. I wrote two entries that are relevant to the current arena. Here's the beginning of the first one:

---

The topic I would like to discuss today reputation management, a topic which has been studied stateside for instance by such people as Charles Fombrun and Violina Rindova, and in Europe by Majken Schultz and others. I’d like to introduce a phenomenon which Pekka Aula, my co-author and I have been looking at lately, the outsourcing of reputation management by some firms.

Reputation building: doing good stuff

At the intuitive level, you create a good reputation by

1. Doing good stuff

2. Doing it to parties who are in a good network position to spread the word

3. Being communicative about the good that you do.

Charles J. Fombrun begins his book Reputation, which many consider the rallying call to managers regarding the importance of reputation:

“Do you recall the last time you hired a contractor to make improvements to your house or apartment? Or the last time you called on a travel agent for assistance in planning a trip? […] If you are like most people, you didn’t just pick their names out of a phone book. You probably went to them because they were recommended to you by a family member, friend or someone else you trust. If so, you hired them based on their reputation.” (Fombrun, 1996, p. 1)

Choosing hairdressers, dentists, carpenters, real estate agents and so on in our personal lives is a tangible example of, not just how reputation can be an asset to a business, also how it is built in a network. Herein lies one of the key messages of reputation management (I think): when building your reputation, do not try to communicate promises that you will not keep, either now or in the future. In a recent paper in Strategic Organization (5/1, 2007) Rindova, Petkova and Kotha build an inductive account of how new businesses build reputations in the media. They argue that firms build reputation on three kinds of action patterns:

• Symbolic actions
• Innovative actions
• Action level and composition

Read the Rindova et al. paper if you want to know these mean, and how the process or reputation building is mediated by stakeholder cognitions. My point is just that reputations are built fundamentally on actions, not in PR or marketing. Indeed, my coauthor Pekka Aula once noted that: “marketing increases reputation risk.”

Can you outsource the good stuff?

That’s the moral we would like to believe, isn’t it? You get rewarded for doing good things and punished for doing bad things. Indeed, reputation can be used as a motivator for corporate social responsibility and other forms of business ethics: do good stuff or pay for it. The soup thickens somewhat when we look at the arrangements companies make to “buy reputation”, or “outsource reputation.” Indeed, I would argue that there is a whole business for reputational outsourcing. I am not talking about PR or marketing agencies who make companies look good, but assurances that you can acquire that your actions are moral or benevolent.

Read the complete entry and the discussion here.